I. A. Saaren kirjanurkkaus

  Minun kylässäni on sellainen sanonta, jonka merkityksen harva tuntee ja jota vielä harvempi suostuu avaamaan ulkopuolisille. Minä aion kuitenkin kertoa, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan: älä osta taivaanrautaa.  Mikä on taivaanrauta? Kerrotaan, että jos riittävästi lahjoo metsänväkeä, he pudottavat syliisi kuolleen tähden, jonka sisällä on täysin käyttökelpoista rautaa tai jotain vielä parempaa. Se kuulostaa hyvältä kaupalta. Vanha kansa kuitenkin tuumaa, että hinta on niin korkea, ettei sitä aluksi käsitäkään. Katsos, kun viet metsänväelle puuroa tai ehkä jopa limpun, he eivät ota ainoastaan tarjoamaasi ruokaa vaan myös jotain sinusta itsestäsi. Voisinpa kertoa, mitä tuo jokin on, mutten voi! En siksi tätä päivittele, että se minua harmittaisi, vaan sen tähden, että muille tämä tieto olisi varmaan hyödyllinen. Minun on mahdotonta rajata se, mitä minussa ei enää ole, koska tuntuu nyt, kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Silti en ole katunut päivääkään, sillä taivaanrauta on...

Sadevesi muutti makuaan hänen kuolemansa jälkeen. Huomasimme sen kesäkuussa. Heinäkuussa metallinen suutuntuma erottui tarpeeksi vahvasti epäilijöillekin. Elokuussa tiesimme sateen olevan hänen vertaan. Sellaista sattuu, kun jumalatar kuolee. Emme tienneet, mitä veri tekisi sadollemme, joten itkimme. Emme tosin hänen vuokseen. Olimme hylänneet hänet ja vanhat tavat aikoja sitten. Vaikka astuimmekin uuteen kotiin vasen jalka edellä ja siunasimme karjan seitsemän yrtin savulla, nuo asiat eivät olleet hänen palvomistaan. Palvoimme voimaa, jonka hän oli meille antanut, emme jumalattaria, emme jumalia tai edes henkiä. Joku oli joskus sanonut saman hyvän vaikutuksen tapahtuvan riippumatta aikomuksesta. Luonnollisesti siis jatkoimme tyhjiä rituaalejamme. Luulenpa, että usko häneen oli vähentynyt olemattomiin ennen verisateita. Oliko se siunaus hänelle? Yksi viimeinen siemaus valtaa kuolevaisten ylle, yksi siemaus kyyneliämme? Emme kai koskaan itkeneet hänen vuokseen. En tiedä, olisiko meidän ...

 Sitä luulisi taikauskon olevan kannattamatonta, nykymaailmassa, kun herrat ottavat jopa buddhalaisuuden ja riisuvat siitä kaiken yliluonnollisen. Olen tutkiessani rikkaiden mielten liikkeitä tullut siihen tulokseen, että ihminen, jota ei voi mikään maallinen uhata, kokee tuonpuoleisen ja ylimaallisen vaarallisena mittaamattomalle äveriäisyydelleen ja sen tähden yrittää kieltää kaiken sellaisen olemassaolon. Sanoihan Jeesuskin, että helpompi on kamelin mennä... Ja niin edelleen. Tosiasiallisesti minä en edes tarkkaan muista, mitä hän sanoi, vaikka olinkin paikalla. Minulla on niin paljon mielen päällä. Niin paljon.  Aluksi minä ajattelin, että tämä materialismin jälkeinen pinnalliseen tietoon perustuva aikakausi olisi minulle siunaus. Ajatella - saatan mennä kävelemään kaupungille, ihan tuosta vaan, kuten ihmiset, eikä kukaan sano sanaakaan siitä, ettei minun peilikuvani heijastu ikkunoista tai että nimenomaan kultasepän ikkunat kierrän suosiolla kaukaa. He epäilevät ennemmin ...